Muutoksia!

Huomenta! Nyt lähtee tämäkin blogi muutosten alle, joten laitan kommentoinnin hetkeksi jäihin. Aikataulusta en ole ihan sataprosenttisen varma, mutta luulisin, että tänään tai huomenna kaikki olisi sitten valmiina :)

Älkää siis turhaan pelästykö, jos jossain on jonkinsortin häikkää! Olen itsekin osittain hiukan kujalla sen suhteen, että millä aikataululla mikäkin juttu rullaa, mutta eiköhän tästä kaikki vähitellen selkene. Päivittelen sitten ainakin blogilistalle mahdollisimman pian uuden osoitteen ja toivottavasti saadaan tämäkin sivu ohjaamaan sille suunnalle.

Ps. Maailman temperamenttisin mokkulani (nimeltään tietysti Pirre) meni vaihtoon ikuisen kiukuttelunsa ansiosta. Mutta eipä ole muuten kehuttavaa tässä uudessakaan lajitoverissa, sillä netti on edelleen a) hermoja raastavan hidas b) katkeilee pahemmin kuin erään kaverini (Suokkis!) muisti viikonloppuisin. Kai tää on joku rotuvika, kun jokainen nettitikku temppuilee...

Looooooove

En voi edes käsittää,  miten ihana se Jyväskylä oikeasti oli! Ehkä se ensimmäinen todellinen kevätpäivä ekoine kioskijäätelöinen vielä lisäsi ihastustani, mutta siitä ei silti päästä yli eikä ympäri, että kaupunki oli todella sympaattinen. Olen aina tykännyt tiiviistä, eloisasta keskustasta ja nyt sain todeta, että sen lisäksi ihmiset olivat mukavia (sekä tyylikkäitä!) ja ainakin Ruma osoittautui ihan loistavaksi baariksi! Villiinnyin ihan totaalisesti siellä tanssilattialla, kun tänä keväänä en ole juurikaan juhlinut - saati sitten päässy kuulemaan niin loistavaa musiikkia.

Loistavaa oli myös tavata pitkästä aikaa hyvää ystävää, juoruta olan takaa, syödä hyvin sekä tietenki seurata äärimmäisen jännittäviä sekä elämyksellisiä SM-kisoja. Hiukkasen harmittaa, että oli pakko skipata sunnuntain yli 16-vuotiaiden finaali, mutta onneksi kerkesin näkemään kaikki joukkueet edes kerran lauantiana. Nyt on kurkku kipeänä kiljumisesta ja fiilis on sellainen hölmön onnellinen.

Reissun ainoat kuvat tulivat kisapaikalta (niitä sitten päälle tuhat...), joten mitään kovin havainnollistavaa todistetta muista tapahtumista ei ole. Takaraivossa humisee villi veikkaus, että suuri osa siellä pyörittelee silmiään, kun jälleen pusken jäätävää joukkuevoimistelupropakandaa kuvamuodossa. Mutta nyt on pakko, sillä olen edelleen ihan fiiliksissä!

Huomenna lupaan palailla kirjoittelemaan jostain  ihan muusta kuin voimistelusta! Mutta tänään ei kykene, sillä nyt on pakko kuikuilla Yle Areenan lähetystä SM-kisoista ja sen jälkeen painua kiireen vilkkaa unten maille.

Junailua

Huhheijaa, pakkasin pari tuntia sitten laukut ja viiletin viereiseen kaupunkiin rautatieasemalle. Nyt istun jo turvallisesti junassa ja edelleen on vähän orpo olo... Olen tottunut matkustamaan melkein kaikki reissut bussilla, joten on kyllä eksoottinen tilanne. Onneksi tällä kertaa ei ollut niin kiukkuista konduktööriä kuin muutamalla aiemmalla junamatkalla. Ja kaikkihan tietävät, että tärkeintä matkustamisessa ovat hyvät eväät, joten onneksi se puoli on kunnossa!

Suuntana on siis Jyväskylä, jossa kilpaillaan nyt viikonloppuna joukkuevoimistelun SM-kisat. Tuijottelen täällä ihan maanisena online-tuloksia ja meinasin ruveta hihkumaan, kun taulukkoon ilmestyi juuri sellasia pisteitä kuin toivoinkin! Kisojen lisäksi pääsen näkemään superpitkästä aikaa vanhaa kaveria ja tekemään kunnon ratsiat neidin kämppään. Viimeksi kun tarkistin, niin Jyväskylä, joukkuevoimistelu ja hyvät ystävät ovat kaikki superjees, joten epäilemättä edessä on loistava viikonloppu.

Mutta hehkutuksen väliin jotain asunpoikasta. Näillä kamppeilla on tullut talsittua parina päivänä - olen tosiaan aika pahan sortin jumittaja. Tuntuu vaan ihan hirveältä tuhlaukselta käyttää samoja viihtyisiksiksi todettuja yhdistelmiä vain sen yhden kerran. Olin muuten tosi ylpeä tuosta "kampauksesta" ja harmittaa, kun nyt kuvissa ei näy etuhiuksien ranskanlettiä. Se nimittäin onnistui aika hyvin! Samaa ei voi sanoa kyllä viritelmästä kokonaisuutena, sillä kun vilkaisin tuplapeilien kanssa takaosaa, niin paljastui karuakin karumpi totuus...

Yksiä viime syksyn parhaita ostoksia taisivat olla niin ruskeat pikkumyykengät kuin vaalea pitsihamekin. Kummaa, miten olen nyt jumittunut täysin näin neutraaleihin sävyihin, sillä siitä ei ole kovin kauaa kuin esimerkiksi beige tuntui lähes kirosanalta...

Sormessa nuokkuu tälläkin hetkellä rusettisormus, joka jostain kummasta syystä saa kaikki kiireessäkin valitut kamppeet tuntumaan edes vähän asulta. Se fiilis ei taida kyllä selittyä itse sormuksen ulkomuodolla, vaan lähinnä silkä että jossain tuntuu olevan edes jokin koru. Käteni ei ole mitenkään kovin esteettinen (ihan oikeasti, kellään yli kuusivuotiaalla ei voi olla pienempiä käsiä kuin mulla), mutta tykkäsin kuvan väreistä niin järjettömästi, että oli pakko päästä lunttaamaan tämä johonkin.

Huh, nyt jatkan junassaistuskelua. Myöhässä ollaan - olen kuullut huhuja, että VR harrastaa sitä usein. Mutta ei haittaa, orpo fiilis kerkesi kaikota alkukankeuden jälkeen ja nyt tuntuu vain siltä eksoottiselta!

Ps. Miksi mä en osaa kirjoittaa lyhyitä, ytimekkäitä ja asiasisältöisiä postauksia?

The little things

Parempiakin viikkoja on tässä elämän aikana kertynyt varastoon, mutta nyt kaikki tuntuu taas hiukkasen paranevan. Matkustin painostuksen alla Forssaan kokkailemaan äidin ja siskon kanssa. Tosin nyt istun itse keittiönpöydän ääressä läppäri visusti edessä ja sopivalla etäisyydellä on suklaata sekä lasi valkkaria, kun nuo kaksi tehokkaampaa hääräävät coq au vin'in ja ceasar-salaatin parissa. Nyt on kyllä ehdottomasti gourmeemmat ruuat, kun älysin lähteä pois Turusta omien murolounaspäivällisillallisteni luota... En kyllä yhtään valita, että isosisko keksi tuossa alkuvuodesta lähteä opiskelemaan kokiksi ;)

Mutta on tässä viikossa ollut muutamia muitakin hyviä aspekteja, joten nyt pientä listaa myös niistä:

♥ Turun kadut alkavat olla siihen malliin kuivia ja puhtaita, että alkuviikosta pääsi jo tepastelemaan ballerinoilla. En ole mikään varsinainen ballerinaihminen (...) näiden ikuisten sääri- ja pohjekompleksieni kanssa, mutta syksyllä Tukholman muotiviikkoreissulla ostetut ballerinat tekevät poikkeuksen sääntöön. Näillä talsiessa tuntuu kuin olisi paljain varpain ja silloin tällöin se fiilis voittaa korkojen luomat illuusiot sata-nolla.

♥ Pallosukkikset! Aluksi en tykännyt näistä yhtään ja käytin makkarankuoria vain suuren hädän edessä (eli kotoa ei kiireessä löytynyt muita ehjiä sukkahousuja...), mutta nyt alan jo lämmetä näillekin.

♥ Tiistaina juhlittiin illalla rennosti Pihvin synttäreitä ahtamalla navan laittoman täyteen kaikenmaailman herkkuja. Vannoin kunnon porkkanakakku- ja keksiannoksien jälkeen, etten koske enää ikinä mihinkään makeaan. Mutta oli muuten ihan käsittämättömän hyvväää!

♥ Hajoiltiin Pihvin kanssa ihan totaalisesti päivänsankarille sadelleita synttärikortteja. Taidolla piirretty nallekortti ja perheeltä saatu astetta villimpi lapsuuskuva-kortti taisivat päästä kuitenkin jaetulle ykkössijalle.

♥ En ole ihan varma olenko esitellyt uuden (tosin jo alkusyksystä) hankitun muruseni, jonka jouduin murheen murtamana hankkimaann Vladimirin tilalle. Olen niitä hulluja, jotka polkevat pahimman jääkaudenkin vallitessa, mutta nyt olen taas innoissani pyöräilystä! Tuntuu uskomattomalta luksukselta, kun pyörät eivät rullaa vain paikallaan (ja joskus polkemisesta huolimatta eräässä jokakeskiviikkoisessa ylämäessä pyörä liukui koko ajan alaspäin...), vaan voi kruisailla kuivilla kaduilla hymyissä suin.

♥ Isoveljeltä ja hänen vaimoltaan saapui vihdoin helmikuun alulla unohtunut synttärilahja! Pientä telepatiaa oli ilmassa, sillä sain Taikakupin myös Pihviltä ja Millalta. Nyt on valikoima jo sopiva, enkä voisi olla enempää tyytyväinen mukeihini!

Mutta nyt palaan ruuanlaittojuttujen pariin. En kyllä millään malttaisi odottaa lopputulosta :(

Barbara

Punainen röyhelöpaita oli niin itsestäänselvä miljavaate, ettei vissiin ole mikään ihme, että sitä on tullut käytettyä äärimmäisen ahkerasti. Joku ehtikin jo kysellä siitä kuvia päällä, joten nyt niitä olisi sitten vihdoin luvassa. Pitihän se kuvauskerralla näemmä myös yhdistää harvinaisen itsestäänselviin kamppeisiin, kuten ylikäytettyyn kukkahameeseen sekä iänikuiseen vyötärönkiristäjään.

 Olen aika perso näiden röyhelöpuseroiden suhteen, mutta yksi juttu Hennesin versioissa jaksaa joka kerta ihmetyttää. Kukakohan järkipankki on keksinyt nostaa tuon vyötärön rypytyksen niin korkealle, ettei kenenkään kapein kohta kertakaikkiaan voi olla siinä? Kaavoitusongelman takia puseroita pitää alituiseen nykiä kohti lattiaa ja kaveriksi kelpaavat vain ne hameet, jotka kipuavat hiukkasen vyötärön yläpuolelle.

 Kuvauskerralla kukkahameen lisäksi pusero tuntui kaipaavan kullanvärisiä sulkakorviksia, paksun rannekorun ja punaista huulipunaa, joka näyttää kuvien perusteella kerenneen kadota aika sutjakkaan. Ja jos totta puhutaan, niin korutkin valikoituivat tasan siksi, että ne tulivat rahapussia etsiskellessä sattumalta vastaan.

 Feat. pumpattava barbara-ilme...

Hiusten kanssa riittää tällä hetkellä ongelmia vaikka muille jakaa, sillä en meinaa tulla toimeen tuon lyhentyneen pituuden kanssa sitten millään. Ehkä tässä ikuisuuden jälkeen  pitäisi leikkauttaa tuohon joku malli, jotta hampputukkaa voisi hiukkasen useammin pitää luonnontilassa ja säästää kähertämisen vaurioilta. Nyt tikkusuora moppi näyttää nimittäin äärettömän jäätävältä. Suortuvien katkeilulle ei kuitenkaan näy loppua, vaikka olen lutrannut luultavasti jo oman elopainoni verran tehohoitoja tuohon kuontaloon. Että mowjensta vaan, nimimerkillä *~ei_enää_ikinä_värinpoistoa_90~*

Mutta nyt muroja napaan ja pihalle!

Ps. Perso on muuten ehdottomasti yksi Suomen kielen hirveimmistä sanoista...

Vastauksia, osa 2.

Mikä on lempivuorokaudenaikasi ?
Olen teettänyt itselleni niin kieroutuneen vuorokausirytmin, että kai se sitten on yö?


Millaiset asiat tekevät sinut onnelliseksi ja millaiset surullisiksi ?
Onnellisiksi: miellyttävä seura, vilkas huumori, hyvä musiikki, herkuttelu, rentous, joukkuevoimistelu, haasteet, onnistuminen, Hese-ateriat, kauniit vaatteet, inspiroituminen, huomion saaminen, läheisten onni, esiintyminen, auringonpaiste, lämpö, matkustelu, seikkaileminen, pitkät keskustelut ... Lista jatkuu loputtomiin.

Surulliseksi: Pelko, menettäminen, epäonnistuminen, vanhojen muistelu, tunne, ettei hallitse tilannetta, yksinäisyys, stressi, kipu ... Perusasiat. Usein myös kaikki vaikuttava taiteen tapainen musiikista, kuviin, teatteriin ja elokuviin asti. Sellainen surullisuus on tosin samaan aikaan myös positiivista :)

Millaisia vaatteita et koskaan pukisi päällesi ?
Koskaan ei saa sanoo koskaan.. Ei ole varmaan monia asioita, joita en pukisi missään tilanteessa tai tapauksessa.

Uskotko Jumalaan tai ylipäätänsä mihinkään ?
En oikein tiedä, tämä on asia, jota en koskaan pysähdy ajattelemaan. Uskon osittain johonkin, mutta en tiedä tarkalleen mihin. Hädän hetkellä haluan uskoa lähes mihin tahansa.


Kuka on sinun esikuvasi ?
En ole ikinä ollut idoli-ihmisiä. Mutta ihailen monia arkisiakin ihmisiä läheltä ja vähän kauempaa, jotka selviävät vaikka kaikki ei aina menisikään niin kuin toivoisi. Ja lisäksi kaikkia niitä, jotka ovat todella lahjakkaita sekä motivoituneita omalla alallaan.


 Millä ohjelmalla muokkailet kuviasi? 
Vähän millä sattuu. Photarin sivuilta on tullut latailtua kokeiluversioita ja lisäksi operoin ilmaisohjelmilla, eniten kai Photoshapella.

mitä joukkuetta valmennat?? missä seurassa?
Tällä hetkellä FNV:ssä 16-18-sarjan Kryptoneita ja Turun Pyrkivässä olen mukana 10-12-mestaruussarjan Stixissä sekä omana joukkueena on 5-6-vuotiaiden Sade.

Mihinkä olet itsessäsi eniten tyytyväinen?
Hmm, no ehkä jokin sellainen luovuus. Vaikka sekin tuntuu vähän karisseen pois tässä vanhetessa :D

Missä haluaisit olla parempi?
Poikkeuksetta kaikessa. Olen niitä heppuja, jotka eivät ole ikinä tyytyväisiä mihinkään itsessään... Mutta tällä hetkellä haluaisin olla parempi eniten niissä asioissa, joissa olen jo ihan hyvä.


Mikä on lempiruuminosasi?
Muissa vai itsessä? Omassa kehossa tykkään tosissani korvistani, joita kaikki muut (erityisesti vanhat joukkuekaverit) aina dissaavat. Roikkuvat korvalehdet on just jees! Eivaan, no ehkä itsessäni olen tyytyväinen siihen, että omistan jonkinlaisen vyötärön :)


Pidätkö jäätelöstä?
Joooo, sokerihiirelle kelpaa moni makea


Punaisesta röyhelöpaidasta asukuvia? ;D
Niitä tulee! Luonnoksissa on jo yksi postaus, josta löytyy siitä kuvia.

mikä vanukas on sun lemppari? 
Ne sellaiset kiinteät kaakaovanukkaat on parhautta! Siis ne, joihin voi kaivaa lusikalla koloja.

koska se villikevät oikein voi alkaa? 
Mietin kuule ihan samaa! Mun puolesta heti.

Joudunko meneen kattomaan nygård @neba ilman teitä (säjalimppu) ?!?!?
Nygård... Jouduit näemmä, vaikka oisit selkeesti tarvinnu meitä pitää huolta sun tavaroista ;)


Paljonko painat?
Jotain ihan hiukkasen alle 50 kiloa.


Onks sulla jotain tavote/unelmapainoa :D?
Ei tosiaan, paino ei ratkaise mitään.


Miten pysyt noin hoikkana? 
En mä pysykään kaikkialta hoikkana, koska en tosiaan tee asian eteen mitään :D Mutta toisaalta, mussa on kyllä sellaisia alueita, jotka eivät olisi siroja, vaikka riuduttaisin itseni hengiltä. So why bother?


 Tarkkailetko sun painoa?
En. Loikkaan vaa'alle joskus harvoin, jos sellanen tulee tielle.

Millanen ruokavalio sulla on?
Todella huono. Porukoilla tankkaan ihan jäätävät määrät ruuasta herkkuihin ja kotona Turussa syön huolimattomasti. Käyn kaupassa, kun tulee nälkä (ja nälkäisenä tunnetusti tulee aina ostettua pelkkiä herkkuja) ja vaiheilen tiettyjen ruokien kanssa. Tällä hetkellä on suurenluokan murovaihe ja niitä kuluu...


Miten liikut? 
En oikeastaan liiku, vaikka todellakin pitäisi. Viikolla tulee jonkin verran hyötyliikuttua pyörällä tai kävellen ja varsinkin nuorempien treenejä vetäessä täytyy näyttää paljon esimerkkiä. Ihan terveydellisistäkin syistä pitäisi skarpata tän asian kanssa...


lempiherkkus?
Hesemättö, tuoreet mansikat, donitsit ja laskiaispullat ♥_________♥

mikä susta tulee "isona"?
Ei mitään käryä, toivottavasti ainakin onnellinen.


mikä siinä voimistelussa kiehtoo :DDDdDDD
Ooo, voi kuule! Vaikea edes purkaa. Musta on ihan mieletöntä, miten urheiluun voi yhdistyä taide ja tunne siinä määrin, miten sä näkyy juuri joukkuevoimistelussa. Se on fyysisesti äärimmäisen vaikeaa ja vaatii ruumiillisten ominaisuuksien lisäksi myös paljon kykyä heittäytyä sekä esiintyä. Koreografioiden rakentaminen vaatii paljon muutakin kuin pelkkää sääntöjen tuijottelua, sillä niistä tulee oikeasti välittyä tunteita sekä tarinoita. Valmentajana/koreografina tarvitsee todella paljon luovuutta, tietoa ja ennen kaikkea tahtoa. Joukkuevoimistelussa myös se ryhmähenki on ihan keskiössä ja urheiluna se tarjoaa haasteita sekä ruokkii hiukkasen sitä mussa asuvaa äärimmäisen kilpailuhenkistä puolta. Mieletön laji, joka muuttuu sekä kehittyy koko ajan ja, josta oppii paljon nopeasti sekä lakkaamatta ♥

millon oot ollu onnellisin? miksi?
Varmaan 16-vuotiaana, kun olin nuori ja kauheen rakastunut :D

missä näät itses 10, 20 ja 50 vuoden päästä?
En ihan tosissani näe tällä hetkellä mitään tulevaisuutta. Enkä mä koe, että sillä on mitään väliä, kunhan vain jaksaa olla onnellinen :) Ompas multa lähtenyt nyt kliseistä läppää näihin vastauspotauksiin...

oot kertonu, et sun tyyli yläasteella oli hyvin musta eikä todellakaan näin tyttömäinen, ni miten muutos tähän tapahtu (kuinka nopeesti, missä vaiheessa yms.)?
Kai se siinä on vähitellen kehittynyt. Ehkä suurin jylläys lähti käyntiin siinä lukion tokan aikoihin, kun alkoi olla jo sen verran "vanha ja viisas", ettei tarvinnut tippaakaan miettiä pukeutumisessa muiden mielipiteitä. Ja ehkä osittain bloginkin myötä vaatetus kiinnosti aiempaa enemmän :)

millanen perhe sulla on?
Äiti, isä, pikkuveli, isosisko ja isoveli. Ja olen isoveljen ihanalle riiviöpojalle myös täti.


mitä katot telkkarista?
En yksin oikein mitään, seurassa sitä mitä toinen osapuoli haluaa tuijottaa :) Mm illalla menen pitämään seuraa kahdelle salkkarifanaatikolle, jotka haluaa seurata, mitä Pihlajakadulla tänään tapahtuu...


mikä on parasta forssassa? entä pahinta?
Sisäsiittoisuus ja sisäsiittoisuus! Ja kesällä parhautta on Lamminranta helteisinä päivinä :)


seurusteletko vielä "sen saman pojan" kans?
En seurustele, mutta ystäviä ollaan jälleen :)

kuinka usein juhlit ja kuinka kännissä oot juhliessas? :DD
Juhlimisen määrä riippuu ajankohdasta, tällä hetkellä en juurikaan. Pelkään pahoin, että kesällä tulee skarpattua näidenkin aikojen edestä.. Mulla on oikeastaan jo legendaarisen huono viinapää, joten pysyttelen pienissä ja miedoissa määrissä. Harvemmin olen nykyään mitenkään erityisen humalassa :)

mitä teet mieluiten vapaa-aikana?
Heilun hyvässä seurassa!

ootko saanut paljon uusia tuttavuuksia turusta? koulusta vai voimistelupiireistä?
Kai niitä on molemmista tullut, mutta nyt kun käyn ihan fyysisesti koulurakennuksissa todella vähän, niin siellä päin ei kerkeä olla hirveästi sosiaalista elämää :) Mutta siis kyllä niitä uusia tuttavuuksia on tullut vähän kaikkialta, mutta saisi tulla reippaasti lisää!

 annan joku vinkki jv-valmentajalle?
Pyri oppimaan alituisesti uutta ja erityiesti niistä virheistä - esimerkiksi kisasuorituksen epäonnistumisen syitä kannattaa lähteä aina purkamaan omasta toiminnasta :) Ainakin, kun tajusin itse tuon, niin se tuntui avartavan aika paljon. Suosittelen myös tosissaan menemään sinne tuomarikoulutuksiin, sillä sitä kautta säännöt ymmärtää aivan eri valossa ja saa helposti myös tärkeitä kontakteja sekä muiden ihmisten näkökulmia!

mistä saat usein sähköpostia?
Liittyen blogeihin, sponssijuttuihin ja voimistelujuttuihin vissiin eniten. Sähköpostia tulee päivittäin kyllä niin järjetön määrä, että mowjens...


jutteletko usein tuntemattomille muuten vaan kisoissa?
En oikeestaan, mielellään kyllä juttelisin useammin :D Mutta, jos mulla on jotain kysyttävää, niin kyselen tuntemattomiltakin ja muutaman kerran olen mennyt kehumaan ohjelmaa tai pukuja jollekin joukkueelle. Sitä pitäisi vissiin tehdä useammin, koska tuntemattomien kehuista piristyy ihan hirveästi :)

Kuvat: We heart it

Lauantaina...

... nukuin pommiin ja suoritin aamutoimet jäätävässä paniikissa. 

... poljin maailmanennätysvauhtia kupittaalle ja kerkesin nipin napin näkemään toisen kisaavan joukkueeni harkan.

... meikkasin yhteensä neljätoista tyttöä.

... ehdin kauhistella erittäin vaaleita vaatevalintojani, mutta ihme kuitenkin tapahtui ja sotkin ainoastaan käteni, sukkani sekä naamani. Kerrankin pusero ja hame säilyivät vahingoitta.

 ... näpertelin pääsiäissulista sekä jättipaljeteista hiuskoristeet, joihin olin äärimmäisen tyytyväinen. Itseasiassa vähän liiankin, sillä siinä lämppäillessä en meinannut millään korjata virheitä, sillä fiilistelin koko ajan askartelujani :D

 ... katsoin nuorempien tyttöjen suorituksen, joka oli aika epätarkka. Mutta lopulta kolmoskategoriaan sopi olla sen päivän suorituksella ihan tyytyväinen.

 ... koitin kanavoida levottomuuteni ylipirteyteen, jotta vanhempien (superväsyneiden) tyttöjen kaksi- ja puolituntiseksi venähtänyt lämppä ei söisi kaikkea fiivistä

 ... hymyilin poskilihakset jumiin ohjelman aikana, sillä ilmaisu oli jo paljon parempaa, vaikka suorituksen jäikin vielä reippaasti parannettavaa.

 ... kiiruhdin kokoamaan meidän juniorit kasaan ja hihittelin tyttöjen esityksen ajan, sillä pikkuiset vaaleanpunaiset pantterit olivat matolla aivan kujalla sekä aivan liian suloisia

... hypin tasajalkaa päälle kymmenen sentin koroissa, kun vanhimpien pisteet kuulutettiin. Taiteellisen bonus sai riemun ratkemaan, vaikka jo monen pisteen johdolla tullut suvereeni ykkössija hymyilitti itsessään.

 ... katselin vielä keskimmäisten sarjan viimeisiä tuloksia odotellessa parit ohjelmat

... poljimme hymyissä suin Pihvin kanssa koteihimme pakkaamaan

 ... talsin turhan ajoissa bussipysäkille ja ehdin fiilistellä kevättä istuskellessani matkalaukun päällä

... höpöttelin levottomia koko bussimatkan ajan ja lopulta pääsin porukoiden luokse kertomaan tyytyväisenä kuluneesta päivästä

On sitä tainnut huonompiakin lauantaipäiviä olla :)

Kuvien joukkueet: 1. Stixi, 2. & 3. Kryptonit, 4. Sade, 5. Vaniljat